Hajuaistin herkkyydessä on ihmisten välillä suuria eroja. Hajumuistot vaikuttavat siihen, mitä panemme suuhumme.
Hajuaistilla on suurempi merkitys ruokavalioomme kuin luulemmekaan.
– Ruoka on äärimmäisen vahva hajuaistiärsyke. Meitä ihmisiä on eri paikoissa ja tiloissa helppo kutsua tai torjua ruoan tai juoman hajulla, professori Mari Sandell Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolta tiivistää.
Sandell muistuttaa, että hajun lähdettä ei tarvitse edes nähdä. Kahvin tuoksun voi tuntea jo kaukaa, ja ravintolan keittiöstä tulviva tuoksu voi vaikuttaa ruokailupäätökseen ravintolan ovella.
– Yksi voi kävellä sisälle ja ajatella, miten ihanaa, että täällä on tänään kaalikeittoa. Toiselle taas voi tulla reaktio, että ei missään nimessä tänne.
Olemmekin hajujen suhteen hyvin erilaisia. Paitsi että hajut saavat meissä aikaan erilaisia reaktioita, eroja on myös hajuaistin herkkyydessä.
– Jos on äärimmäisen herkkä haistamaan, hajuista voi tulla myös migreeniä tai pahoinvointia. Se voi liittyä hajusteisiin, ympäristön hajuihin ja ruokaan. Yhdelle raaka kala voi olla hyvin vahva ärsyke, ja toisen voi olla sitä vaikea ymmärtää.
Mistä erot sitten johtuvat? Haistamisen perusperiaate on yksinkertainen. Hajumolekyylit kulkeutuvat hengitysilman mukana nenäonteloon ja hajureseptoreille.
Käytäntö onkin sitten monimutkaisempi. Rakenteeltaan erilaisia reseptorityyppejä on 400. Lisäksi reseptorit ovat erikoistuneet erilaisiin hajumolekyyleihin.
Sandellin mukaan hajumolekyylejä on ruokalautasella satoja ellei jopa tuhansia erilaisia. On yksilöllistä, aktivoiko hajumolekyyli reseptorin. Lisäksi reseptorien toimintaa ohjaavat hajureseptorigeenit.
Hajuaisti toimii jo sikiöaikana, ja lapsi reagoi kohdussa äidin nauttimiin ruokiin. Kasvuikä tuo lisää hajukokemuksia, jotka ovat aina myös henkilökohtaisia.
– Jokin haju voi vuosienkin päästä viedä mummolan keittiöön ja toinen haju esimerkiksi kouluun.
Sandellin mukaan muistojen vaikutus hajuaistin aktivoitumiseen voi olla hyvin voimakas. Sen avulla voidaan palautua menneisyyden tilanteeseen, josta muistikuvat voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia.
Muisto voi olla myös negatiivinen. Siihen voi liittyä esimerkiksi kiusaamistilanne tai pahoinvointikohtaus.
– Inhon tunteen voi laukaista jokin ruoka, jota ei itse ole edes syönyt. Muisto voi olla tosi vahva ja häiritsevä.
Kun ruokaan liittyy vahvoja negatiivisia hajureaktioita, niitä voi olla vaikea muuttaa. Sandellin mukaan tutkimusta aiheesta on tehty, eikä hajuaistin ohjaaminen ole yksinkertaista.
Parfyymien suunnitteluun käytetään paljon aikaa ja resursseja, ja Sandellin mukaan ruokaan liittyvien hajujen muokkaaminen on yhtä monimutkaista. Hajureseptorien luomiseen tarvitaan ymmärrystä niin hajumolekyyleistä kuin ihmisen aistimisestakin.
Jotkut kaupat ovat kokeilleet hajuja tuottavia laitteita, joka houkuttelevat asiakkaita ostamaan tuotteita. Koska hajuihin reagointi on niin yksilöllistä, niiden onnistuminen tarkoituksessaan on vaikeaa.
– Vaatii paljon tutkimusta, että ymmärretään, miten kokemuksesta tulee positiivinen.
Sandellin mukaan tuoksumarkkinointi tulee varmasti lisääntymään, mutta sen toteuttamisessa on oltava tarkkana. Hajuaistin merkitys tuotteen hyväksymisessä tai hylkäämisessä on äärimmäisen vahva.
– Siksi niin monet uudet tuotteet floppaavat. Tärkeintä on, että kokonaisvaikutus on riittävän hyväksyttävä. Siihen taas vaikuttaa moni asia.
Pitää myös muistaa, että hajuaisti ei ole kaikkivoipa. Epämiellyttävä haju ei esimerkiksi aina ole este ruoan syömiseen.
On esimerkiksi vahvoja juustoja, joiden tuoksu ei houkuta, mutta niitä syödään silti maun takia. Hernekeitto taas on Suomessa suosittu klassikkoruoka – muttei välttämättä hajun tai ulkonäön takia.
Sandell muistuttaakin, että ruoan kokemisessakin kokonaisuus ratkaisee. Siihen vaikuttavat tuoksun ja maun lisäksi myös rakenne, ulkonäkö ja kuuloaistimukset.