Hanna Pakarinen tuntee saaneensa artisti-identiteettinsä takaisin ja laulavansa nyt juuri niistä asioista, jotka 40-vuotias perheenäiti kokee tärkeiksi.
Ei hätää, sun aika tulee vielä. Kunpa tämän lohdullisen viestin voisi lähettää itselleen 30 vuoden taakse.
Näin laulaja Hanna Pakarinen ajatteli muistellessaan 11-vuotiasta Hannaa, joka suri vanhempiensa avioeroa ja kantoi huolta lama-ajan synkistä näkymistä.
Pakarinen voisi antaa rohkaisevan halauksen myös Lauritsalan yläastetta käyvälle teini-Hannalle, joka nukkui jatkuvasti pommiin ja pinnasi niin paljon, ettei peruskoulun päättötodistus ollut hääppöinen.
– Menimme yleensä jonkun kaverin luo pelaamaan korttia. Ei siitä kukaan tuntunut hirveästi välittävän, ei koulussa eikä kotona, Pakarinen muistelee nauraen.
Keskiarvollaan hän pääsi ammattikouluun prosessinhoitajalinjalle. Kuinka paljon amislainen olisi ilahtunut kuullessaan, että tulevaisuudessa hänen todelliset unelmansa tulisivat vielä toteutumaan.
– Amiksen aikoihin minulta kysyttiin aina, että mitä sinä ihan oikeasti haluaisit tehdä. Vastasin, että oikeasti haluaisin olla levylaulaja.
Nyt, vuosien tauon jälkeen, Hanna Pakarinen saa taas tuntea toteuttavansa unelmaansa. 3. syyskuuta artisti julkaisi kappaleen nimeltään Sun aika tulee vielä. Uutta musiikkia julkaistaan lähitulevaisuudessa lisää.
Edellisestä albumista ehti kuitenkin kulua kahdeksan vuotta. Mitä tapahtui?
– Väsyin. Ei oikein ollut keikkoja eikä yleisöä. Päätin tuolloin, että seuraavan kerran teen musaa vasta sitten, kun se tuntuu aidosti hyvältä.
Yhteistyö laulaja-lauluntekijä Kristiina Wheelerin kanssa oli ratkaiseva sysäys siihen, että musiikin tekeminen alkoi taas innostaa.
– Huomasimme istuvamme yhä useammin yhdessä Saunaseuran saunan lauteilla. Kerran Kristiina ehdotti, että kokeillaanko tehdä yhdessä musiikkia ilman paineita tai tavoitteita. Jos on kivaa, tehdään lisää.
Biisisessiot samanlaisessa elämäntilanteessa olevan naiskollegan kanssa olivat antoisia.
– En ole koskaan kokenut sellaista vapautta nauraa, itkeä ja tuntea, olla mie.
Pakarinen iloitseekin nyt siitä, että uusissa biiseissään hän kuulostaa juuri siltä Hannalta, miltä itse haluaa.
– Olen vuosien aikana miettinyt paljon, mitä haluan kertoa, mikä on minun paikkani musiikintekijänä. Itselleni tärkeät asiat elämässä ovat turva, tuki ja voima. Ne ovat myös teemoja, joita haluan musiikillani vaalia. Meistä on moneen ja meissä asuu isot voimat.
Sun aika tulee vielä -kappale perustuu Pakarisen mukaan siihen ajatukseen, miten mahtavaa olisi ollut päästä kertomaan nuorelle itselleen, että kaikki on hyvin.
– Se on tullut elämän varrella monta kertaa mieleen.
Hanna Pakarisen musiikkiura alkoi vuonna 2004, jolloin hän voitti Suomen ensimmäisen Idols-kilpailun. Vaikka kaikki oli pikkukaupungin tytölle uutta ja jännittävää, tavallaan hän tunsi olonsa luontevaksi ja kotoisaksi.
– Lappeenrannassa olin usein tuntenut olevani kuin pallo neliöiden joukossa. Sitten yhtäkkiä sainkin pomppia pallona muiden pallojen joukossa, Pakarinen hymyilee.
Idolsin ansiosta Pakarinen pääsi ohituskaistaa keikoille, levyttämään ja julkisuuteen. Toisaalta iso tuotantoyhtiö saneli sävelet.
– Se on isoa bisnestä, eikä siinä ollut aikaa tai rohkeutta jäädä haihattelemaan, että mitähän tässä itse haluaa. Niistä ajoista musiikkibisnes on muuttunut valtavasti parempaan suuntaan.
Uran alkuvuosista jäi kuitenkin kelkkaan paljon hyvää.
– Suuri osa läheisimmistä ystävistäni on niiltä ajoilta ja tietenkin myös aviomies!
Pakarisen mies Risto Niinikoski soitti aikoinaan rumpuja Idols-Hannan bändissä ja on nykyään televisiosta tuttu muun muassa Vain elämää -bändin rumpalina.
Jos musiikkirintamalla olikin hiljaista, yksityiselämässä Hanna Pakariselle on tapahtunut viime vuosina paljon. Neljä vuotta sitten hän meni Ristonsa kanssa naimisiin pitkän yhdessäolon jälkeen. Kolme vuotta sitten perhe kasvoi pienellä pojalla.
– Olimme eläneet niin pitkään kahden aikuisen elämää, että muutos oli valtava. Muistan, kuinka työntelin ulkona vaunuja ja ihmettelin, miten ihmiset muka jatkavat elämäänsä normaalisti. Teki mieli huutaa, että kaikki seis, minä olen saanut vauvan, Pakarinen nauraa.
Nykyään poika on jo 3,5-vuotias energiapakkaus, joka ennen äidin haastattelua on päässyt kirmailemaan muun muassa Lappeenrannan kauppatorilla ja vetykioskilla.
– Lapselle pitää opettaa Lappeenrannasta kaikki oleellisimmat asiat.
Pakarisen mukaan perhe käy usein Lappeenrannassa ja Lemillä sukuloimassa ja hän itse tuntee entisen kotikaupunkinsa edelleen hyvin läheiseksi.
– Etenkin Lauritsalan, jossa asuimme lapsuuden ja nuoruuden.
Hän kertoo tuntevansa kaupungista myös ylpeyttä etenkin silloin, kun on päässyt esittelemään sitä tuttavilleen.
– Yhdet kaverimme järjestävät työkseen risteilyjä, matkustavat paljon ulkomailla, mutta eivät olleet ikinä käyneet Lappeenrannassa. Esimerkiksi heidän kanssaan teimme tänne hienon reissun.
Lappeenranta-kierroksella Pakarinen esitteli ystävilleen muun muassa Lauritsalan työväentalon, jossa hänen isänsä V-P Pakarinen työskenteli 1990-luvulla talonmiehenä. Hannalle paikasta tuli tärkeä.
– En käynyt ikinä soittotunneilla tai ollut musiikkiluokalla, mutta se tarve laulaa oli jotain erilaista, syvältä tulevaa.
– Jos nuorena ahdisti, pyöräilin Hakali-talon saliin laulamaan täyttä kurkkua. Sen jälkeen oli aina parempi olo.
Samalla tavoin aikuinen Hanna tuntee olonsa hyväksi nyt, kun uutta musiikkia on vihdoin syntynyt. Hän tuntee saaneensa artisti-identiteettinsä takaisin.
– Se oli mielenkiintoista huomata. Olin jo laskenut artisti-identiteettini tosi kauas ja välillä mietin, onko se jo liian kaukana.
Viime vuodet hän on tehnyt töitä radiojuontajana Aito iskelmä -kanavalla ja pitänyt kovasti siitäkin työstä.
– Laulamiseen verrattuna radiotyö on silti vain rakas harrastus. Laulaminen on kuitenkin se päätyö, kaiken ydin.