Tiesitkö tätä? Mitä lihaksikkaampi ihminen, sitä enemmän hän säteilee

Jos haluat löytää Jonne Naaralan, katso lattian rajaan, etsi keltaiset Crocsit ja olet bongannut oikean miehen.

Värikkäät muovilipokkaat ovat säteilybiologian professori Naaralan tavaramerkki, kun hän viipottaa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen käytävillä.

Samalla hän säteilee.

– Eihän säteilyä voi päästä pakoon. Kaikki me säteilemme sisäisesti.

Kehossa olevia luonnon radioaktiivisia aineita on esimerkiksi kalium-40. Se kulkeutuu pääosin ihmisen lihaksiin.

– Mitä lihaksikkaampi ihminen, sitä enemmän hän säteilee.

Ihmiskehon sisäinen säteily on kuitenkin sivuseikka ja pieni yksityiskohta, kun puhutaan säteilystä ylipäätään.

Aihe on ajankohtainen, sillä Olkiluoto 3 -ydinvoimala aloitti vihdoin toimintansa, ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on nyt tasan 37 vuotta.

1 Ydinvoiman riskeistä huolestuminen on ymmärrettävää, mutta todellista huolenaihetta arjessa ei ole.

Niin Jonne Naarala toteaa suomalaisista ydinvoimaloista.

– Säteilyturvakeskuksen toiminta on hyvin tarkkaa, ja säteilyturvallisuuden taso maassamme on todella korkea.

Naarala ei tykkää jossittelusta, mutta se kuuluu myös työnkuvaan. Jos ydinvoimalassa tapahtuisi onnettomuus, skenaarioita on monta.

– Onnettomuudet ovat erilaisia, ja kaukolaskeuman kulkeutuminen riippuu sääolosuhteista.

Kun ydinreaktori tuhoutui Tšernobylin ydinvoimalassa Ukrainassa 26. huhtikuuta 1986, tuulet kuljettivat kaukolaskeumaa myös Suomeen. Tarkkaa tietoa onnettomuudesta ei saatu muutamaan päivään.

– Olimme uutispimennosssa. Olin itse tuolloin lukioikäinen ja muistan, miten tietoa alkoi hiljalleen tulla.

Kun Naaralasta tuli säteilyalan ammattilainen, ihmiset soittelivat hänellekin. Kysymyksiä Tšernobylin vaikutuksista tulee vieläkin.

– Joitakin huolettaa edelleen, voiko marjoja ja sieniä syödä huoletta. Ehdottomasti voi ja pitääkin, terveyshyödyt ovat huikeat.

Naarala toteaa, että Tšernobylistä aiheutuva säteilyhaitta on Suomessa tällä hetkellä hyvin pieni. Suomen vuotuisesta taustasäteilymäärästä se on enää noin prosentin luokkaa.

– Määrä on laskenut niin alhaiseksi, että sillä ei ole käytännön merkitystä.

Jos suomalaisissa ydinvoimaloissa tapahtuisi onnettomuus, tärkeintä olisi seurata viranomaisten antamia ohjeita. Ensimmäisenä pitäisi hakeutua sisätiloihin ja sulkea ilmanvaihto.

– Jos vaikkapa Olkiluodossa tapahtuisi onnettomuus, radioaktiivisia aineita saattaisi levitä lähialueelle, mutta kaukolaskeuma ei välttämättä edes jäisi Suomen alueelle.

Naarala sanoo, että säteilyn todelliset riskit liittyvät meillä auringon uv-säteilyyn. Uv-säteilystä ja sen haitoista tiedetään paljon, mutta ihmiset eivät silti suojaudu riittävän huolellisesti.

Toinen riski on jalokaasu radon.

2 Radon on harjualueiden hajuton, mauton ja väritön ongelma.

Radon-kaasu syntyy maankuoressa uraanin ja toriumin hajoamistuotteena.

– Radon on vuotuisen taustasäteilyn suurin aiheuttaja Suomessa. Sitä esiintyy etenkin eteläisen ja keskisen Suomen harjualueilla.

Erityisesti harjualueiden pientalojen asukkaat saavat olla tarkkoina. Kaasu nousee herkästi alapohjan kautta hengitysilmaan. Radonin hajoamistuotteet ovat kiinteitä ja aiheuttavat säteilyaltistuksen keuhkoihin.

– Radon aiheuttaa noin 300 keuhkosyöpätapausta vuodessa. Tupakoitsijalle riski kymmenkertaistuu yhteisvaikutuksen takia.

Naaralan mukaan radon-alueiden asukkaat ovat yleensä hyvin tietoisia ongelmasta, teettävät mittauksia ja talorakenteiden korjauksia.

Naarala toteaa, että radonin ja kemikaalien sekä pienhiukkasten yhteisvaikutuksia pitäisi kuitenkin tutkia nykyistä enemmän.

Jos radonin aiheuttama säteily on tiettyjen alueiden ongelma, yksi säteilyn lähde on kaikille tuttu: kännykkä.

3 Kännykän radiotaajuinen säteily määritellään kansainvälisen syöväntutkimusjärjestön mukaan ”mahdollisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi”.

Jonne Naarala muistuttaa kuitenkin heti, että saman määritelmän ovat saaneet monet muutkin arkipäiväiset asiat, kuten etanoli.

Joissakin tutkimuksissa on ollut viitteitä kännykkäsäteilyn ja erään aivokasvaintyypin yhteydestä, mutta näyttö on hatara eikä sitä ole osoitettu ihmispopulaatiotutkimuksilla.

– Uskallan sanoa, että ei kännykällä ole todellista yhteyttä syöpien syntyyn tämänhetkisen tietämyksen perusteella, Naarala sanoo.

Naarala kuitenkin muistuttaa, että teknologia etenkin verkkoyhteyksien taajuuksissa kehittyy vauhdilla, eikä tutkimus pysy perässä.

– Tällä hetkellä tulokset perustuvat matalampiin taajuuksiin, eikä niistäkään ole paljon pitkäkestoisia tutkimuksia. Ja nythän jo 5G on arkipäivää. Tuntuu, että kun vaikutuksia on tutkittu 3G:llä, se on riittänyt, mutta eihän se niin voi olla.

Mitä korkeampi taajuus on, sitä heikommin se läpäisee rakenteita ja ihmisenkin kudoksia.

Siitä voisi ajatella, että korkeammat taajuudet olisivat turvallisempia. Pelkkä päätelmien tekeminen ei kuitenkaan kuulu tieteen ja tutkimuksen olemukseen.

– Maailmassa on yli seitsemän miljardia kännykkäliittymää. Sen ymmärtäminen ajaa eteenpäin tutkimustyössä. Jos vaikutuksia todetaan, altistuneiden määrä on valtava.

Jonne Naarala on itse enemmän huolissaan laitteista, joiden kautta siirtyy suurempia energiamääriä, etenkin langattoman latauksen tulevaisuudesta.

4 Langaton lataus yleistyy ja tehot kasvavat.

Jonne Naaralan mielestä langattoman latauksen pitäisi olla yksi tutkimuksen painopisteistä jo nyt eikä vasta, kun sähköautotkin ladataan vain langattomasti.

– Langaton lataus käyttää välitaajuisia kenttiä. Sitä on tutkittu todella vähän ja tieto on hajanaista.

Langaton lataus perustuu induktiotekniikkaan, joka on monelle tuttu omasta keittiöstä.

– Välitaajuisille kentille voi altistua, jos omistaa induktiolieden.

Langaton lataus on ollut jo vuosia käytössä kännyköissä. Siitä odotetaan merkittävää uudistusta myös sähköautojen lataukseen.

– Lähitulevaisuudessa autoja ei laiteta piuhaan vaan ajetaan latauspaikalle lätkän päälle. Tekniikka varmasti kehittyy nopeasti, koska kaikkien intressi on nopeuttaa latausta. Tehot kasvavat.

Naaralaa mietityttää, kehitetäänkö laitteita käyttöön niin nopeasti, että niiden terveysvaikutusten tutkiminen unohtuu.

– Latauspisteiden läheisyydessä kuitenkin olisi ihmisiä. Miten säteily estettäisiin?

Naarala mainitsee, että esimerkiksi Ruotsissa on jo testikäytössä tienpätkä, jossa on sisäänrakennettu induktiotekniikka. Auto siis latautuu ajettaessa.

– Ajattelen, että näissä uusissa tehokkaissa tekniikoissa on potentiaalinen riski säteilyn kannalta. Teknologioita otetaan käyttöön, vaikka emme tiedä, millaisia biologisia ja terveysvaikutuksia niillä on.