Kaarle ”Kalle” Aukusti Lehmus (1907-1987) rakensi Suomen puolustusvoimille neljännen aselajin, propagandan, tiedottamisen.
Tätä tähdensi Lasse Lehtinen vieraillessaan perjantaina Karkkilan Miestenpiirissä puhumassa Kalle Lehmuksen elämän merkittävistä vaiheista.
– Luulin, että hänestä oli jo kaikki kerrottu, mutta kolmisen vuotta sitten Kallen pojanpojanpoika Jussi Lehmus soitti ja kertoi, että hänellä olisi laukullinen Kallen papereita.
– "Poltetut paperit" löytyivätkin, ne oli annettu eräälle sukulaiselle piiloon.
Lehtinen kertoi miten papereiden tutkimisen tuloksena alkoi hahmottua kirjan kirjoittaminen Kalle Lehmuksesta.
Vuonna 2021 julkaistiin Jussi Lehmuksen ja Lasse Lehtisen kirja "Salaista sotaa, Mannerheimin demari Kalle Lehmus".
Lehtinen kertoi miten Kalle Lehmuksesta tuli sosialidemokraattien järjestösihteeri vuonna 1936 ja kuinka hän siirtyi Tannerin piiriin kommunisteja torjumaan samana vuonna.
Talvisodan syttyessä Lehmus työskenteli Kämpissä tiedotuspäämajassa muun muassa isännöimässä ulkomaalaisia toimittajia.
Luutnantiksi keväällä 1940 ylennetyllä Kalle Lehmuksella oli Lasse Lehtisen mukaan keskeinen osa Aseveliliiton perustamisessa.
Tiedotuskomppanioita oli jatkosodan aikana parhaimmillaan toistakymmentä. Lehtinen kertoi miten toimintaa järjestäneellä Kalle Lehmuksella oli valtuudet ottaa mistä tahansa toimittajia työskentelemään rintamalla ja saada mikä tahansa painokone ja kopiointikone käyttöön.
Päämajassa Mikkelissä Kalle Lehmuksella oli erityinen asema – suora yhteys sekä tarvittaessa mutkaton ja esteetön pääsy ylipäällikkö Mannerheimin puheille.
Sitten koitti suuri hetki – Mannerheimin 75-vuotisjuhlat kesäkuussa vuonna 1942. Saksasta oli onnittelemaan tulossa valtakunnanmarsalkka Herman Göring, mutta edellisenä päivänä paljastui, että tulossa olikin valtakunnankansleri Adolf Hitler.
Lehmus oli Mannerheimin 75-vuotisjuhlia 4. kesäkuuta 1942 järjestelleen toimikunnan jäsen ja organisoi onnittelukäynnille saapuneen Hitlerin keskusteluiden tallentamisen Mannerheimin junassa.
Kolmisen viikkoa tämän jälkeen Mannerheim teki vastavierailun Saksaa.
Tämän matkan jälkeen Mannerheim kysyi Lehmukselta mielipidettä Saksan sotamenestyksestä.
– Saksa tulee häviämään sodan, oli Lehtisen mukaan Lehmus sanonut Mannerheimille.
– Siis puoli vuotta ennen Stalingradia!
Lehmus työskenteli jatkosodan aikana majurina Päämajan tiedotusosaston päällikkönä. Sodan päätyttyä Lehmus jäi Puolustusvoimien palvelukseen.
Sodan jälkeen Suomen puolustusvoimia kontrolloi laajoilla valtuuksilla Liittoutuneiden valvontakomissio vuosina 1944–1947.
Tässä tilanteessa Puolustusvoimien johto hankki tiedustelutietoa salaisen, epävirallisen tiedustelutoiminnan avulla.
Keskeinen toimija oli Pääesikunnan tiedotusosastoa johtanut Kalle Lehmus. Toiminnasta on käytetty nimitystä Lehmuksen Putiikki.
Lehmuksen organisoiman epävirallisen tiedustelutoiminnan eli Putiikin paljastuminen koitui hänelle kohtalokkaaksi.
Siihen oli liittynyt myös sotilastarvikkeiden hankintaa tutkimuskäyttöön epävirallisia teitä.
– Hän ei koskaan kertonut että mistä tulivat rahat näihin erilaisiin hankintoihin, Lasse Lehtinen muistutti.
Vuonna 1959 Lehmus tuomittiin sitten veronkavalluksesta neljän kuukauden vankeuteen ja hän menetti eläke-etunsa.
– Lehmuksella oli vastustajia upseeripiireissä, koska hän ei ollut käynyt kadettikoulua ja oli sosiaalidemokraatti.
Kustaa Vilkunan, Emil Skogin ja Esko Katajarinteen aloitteesta Lehmukselle myönnettiin eläke valtioneuvoston päätöksellä 20. tammikuuta 1972.