Postimerkit voivat olla nuorille nykyisin kokonaan tuntematon käsite.
– On nuoria, jotka eivät ole edes nähneet postimerkkejä, joten eivät he tietenkään silloin osaa edes alkaa kerätä niitä, kertoo Kari Havukunnas helsinkiläisestä Käpylän Merkistä.
Hän itse on harrastanut filateliaa jo vuodesta 1974 lähtien.
– Kun ennen joka kotiin kannettiin merkeillä varustettuja kirjeitä ja kortteja, nyt niiden tulva on vähentynyt rajusti. Onnittelukortit ovat vaihtuneet Whatsapp-viesteihin, eikä postimerkkejä tosiaankaan näe paljonkaan. Ajat muuttuvat, Havukunnas huokaa.
Myöskään postimerkkiliikkeiden ovia eivät nuoret enää juurikaan avaa. Käpylän Merkin asiakkaina nuoret ovet enemmän poikkeus kuin sääntö.
– Vaikka keräily voi sinänsä hyvin, postimerkeistä kiinnostuneiden keski-ikä on selvästi noussut. Muutos alkoi jo silloin, kun konsolipelit, älykännykät ja ilmaiset nettiyhteydet tulivat markkinoille. Nuorten kiinnostus on nyt hajaantunut hyvin laajalle, Havukunnas arvioi.
Suomen filatelistiliiton puheenjohtaja Petteri Hannula vahvistaa Havukunnaan havainnon: nuoret ovat kaikonneet postimerkkeilijöiden joukosta.
Hannulan mukaan esimerkiksi aikoinaan aktiivisen Suomen nuorisofilatelistiliiton toiminta on jo hiipunut nuorten harrastajien puutteeseen.
– Se kertoo siitä, että filatelia ei ole nykyisin enää nuorison harrastus. Filatelistit ovat nykyisin pikemminkin yli 40-vuotiaita, jolloin koulut on käyty, perheet perustettu ja lapset ovat jo isoja. Silloin on taas aikaa itselle ja omille harrastuksille, Hannula luonnehtii.
Nuorten tempautuminen mukaan paikallisten postimerkkikerhojen toimintaan on Suomessa koko lailla tuntematonta.
Vantaalla toimivassa Korson filatelistit ry:n riveissä ei keräilyä harrasta yksikään nuori.
– Meidän yhdistyksessämme on nelisenkymmentä jäsentä ja minä taidan olla kaikkein nuorin, kertoo jo 60 vuotta täyttänyt varapuheenjohtaja Heikki Peltola.
Peltola harmittelee tilannetta, sillä hänen mukaansa filatelian harrastaminen on loistava tapa oppia esimerkiksi historiaa.
Hän muistuttaa, että keräilyä ei tarvitse harrastaa vain yhdellä tavalla, vaan jokainen voi tehdä kokoelmistaan juuri sellaisia kuin haluaa.
– En usko, etteikö keräily ylipäätään kiinnostaisi nuoria, mutta nyt kerätään toisenlaisia kohteita kuin aiemmin, vaikkapa muumimukeja.
Keräily on nuorten harrastuksena muutoinkin muuttanut viime vuosina muotoaan. Kun aiemmin kerättiin kokoon mahdollisimman täydellistä postimerkki- tai etikettikokoelmaa, nyt nuorten mielenkiinto on kokonaan toisenlaisissa asioissa.
Helsingin kaupungin projektipäällikkö Irma Sippola on työssään perehtynyt siihen, mitä nuoret harrastavat – ja mitä he keräilevät.
– Jos nuoret keräilevät jotain, keräilyn avulla halutaan pönkittää nimenomaan omaa persoonallisuutta. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa saatetaan esitellä kalliita merkkivaatteita ja kerätään omille postauksille tykkääjiä, Sippola kertoo.
Sippolan mukaan huomionarvoista on juuri se, että keräily on nyt pikemminkin yksilökohtainen harrastus. Enää ei mennä kerhoihin vaihtelemaan keräyskohteita, vaan jokainen nuori harrastaa mielenkiinnon kohteitaan yksin.
– Harva nuori kerää enää esimerkiksi Tex Willereitä tai äänilevyjä, kyllä niiden aika alkaa olla takanapäin. Tietenkin sarjakuvien ja äänitteiden kerääminen on aikuisten makuun oleva harrastus, Sippola luonnehtii.
Hänen mukaansa lähimpänä entisajan keräilyä saattaisi olla esimerkiksi Pokémon-korttikokoelmien kasvattaminen.
Muutos johtuu Sippolan mukaan siitä, että yhä useamman nuoren elämä on aiempaa hektisempää.
– Enää ei malteta keskittyä rakentamaan vuosikausien ajan jotain kokoelmaa, päinvastoin. Osa nuorista vielä etsii omia kiinnostuksen kohteitaan, eikä heitä edes kiinnosta pitkäjänteinen kerääminen, Sippola arvioi.
– Raha tuntuu liittyvän yhä tiiviimmin keräilyharrasteeseen. Ja kun nuorilla ei rahaa ole runsaasti käytössään, sitten ei kerätä mitään.