Heinjoki-juhlan puheissa Karkkilassa korostuivat kotiseuturakkaus sekä Ukrainan sota

Karkkilan Työväentalolla vietettiin sunnuntaina 31.7. Heinjoki-Säätiön 71. Heinjoki-juhlaa.

Koronapandemiasta johtuen Heinjoki-juhla järjestettiin edellisen kerran vuonna 2019. Kahden vuoden tauosta huolimatta paikalla oli noin 140 henkilöä juhlistamassa heinjokelaisuutta.

Juhla aloitettiin karjalaisella jumalanpalveluksella Karkkilan kirkossa, jonka jälkeen laskettiin seppeleet sankarivainajien ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeille.

– Viime helmikuussa alkanut Ukrainan sota on konkretisoinut meille evakkojen jälkeläisille sen, minkälaista on ollut jättää kaikki ja paeta vihollisia. Saamme seurata kuinka sinnikkäästi ukrainalaiset puolustavat omaa kotimaataan määrällisesti paljon voimakkaampaa vihollista vastaan. Väkisinkin tulee mieleen oma talvisotamme, paikalla puheen pitänyt Heinjoki-Säätiön hallintoneuvoston jäsen sekä Heinjokelainen-lehden päätoimittaja Arja Kulmala lausui yleisölle.

Päivä jatkui lounaan merkeissä Työväentalolla.

Ruokailun jälkeen aloitettiin varsinainen päiväjuhla, joka käynnistyi yhteislaulun voimin.

Karjalaisten laulun kajahdettua Karjalaseuran hallituksen jäsen Jari Kääriäinen toivotti yleisön tervetulleeksi. Kääriäinen korosti Karkkilan asemaa heinjokilaisten keskuudessa, koska aikoinaan heinjokilaisia vastaanottaneista kunnista ei tänä päivänä ole montaa enää jäljellä.

Karjalainen on herkkämielinen

Rovasti Hannu Bogdanoff

Myös Karkkilan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Korhonen puhui kotiseudun merkityksestä.

– Karkkila haluaa identifioitua kotikaupungiksi ja siksi pitäjäjuhla on tärkeä tapahtuma, hän totesi puheessaan.

– Nyt eletään taas aikaa, jossa ihmiset joutuvat jättämään kotiseutunsa. He varmasti ymmärtävät, miltä se tuntuu, Korhonen jatkoi viitaten jo kauan jatkuneeseen Ukrainan sotaan.

Juhlan aikana nautittiin myös musiikkiesityksistä, kuten Anu Itäpellon kanteleensoitosta.

Ensimmäisen kappaleensa Itäpelto soitti vain viisikielisellä Väinämöisen kanteleella, jota seuraavasta kappaleesta yleisö pääsi nauttimaan jo 15-kielisen kanteleen tahdissa.

Musiikkia kuultiin myös Emilia Taimenen ja Olli Laaksosen esittämänä. Tunnelma oli liikuttunut, kun Joose Keskitalon Saimaan rannalla soi salissa Taimenen laulaessa ja Laaksosen säestäessä kitaralla.

Karjalan Liiton puheenjohtaja Outi Örn totesi puheensa alussa, että puhetta ilman pienintäkään viittausta Ukrainan sotaan ei tänä päivänä taida olla.

– Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt laajasti suomalaisia. Erityisen kipeitä muistoja tai suvun kokemuksia tilanne nostaa esille nyt useiden aikanaan evakkotaipaleelle joutuneiden suomalaisten ja heidän jälkipolviensa keskuudessa.

– Sota on täynnä inhimillistä hätää, luopumista, surua ja kauhua sekä siirtolaisena ulkopuolisuuden tunnetta, joka yltää sukupolvien yli.

Myös Örnin puheessa kuultiin ajatuksia kotiseuturakkaudesta.

– Uusilla sukupolvilla kotiseuturakkaus voi olla hyvin eri tasoista tai ilmetä eri vaiheessa elämää. Joillakin se voi olla kotona opittua ja kulkea mukana heti lapsesta lähtien, joillekin tuo herää vasta myöhemmällä iällä. Se voi ilmetä hyvin konkreettisina tekoina ja toimintana tai olla syvällä sisimmässä elävää.

Nykyisten tietosuojalakien takia edellisen Heinjoki-juhlan jälkeen edesmenneiden nimiä ei tänä vuonna voitu juhlassa luetella. Rovasti Hannu Bogdanoff sytytti siitä huolimatta kynttilän kaikille menehtyneille ja juhlassa pidettiin hiljainen hetki heidän muistolleen.

– Karjalainen on herkkämielinen. Tulee helposti iloiseksi mutta helposti myös surulliseksi, Bogdanoff kiteytti karjalaisten luonnetta.

Juhla päättyi Heinjoki-Säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja Ilkka Sintosen puheenvuoroon sekä yhteiseen Maamme-lauluun.

Ohjelman jälkeen luvassa oli kakkukahvit ja vapaata keskustelua.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat