Maanantai-iltana oli hieno mahdollisuus tutustua Karkkilan teolliseen rautaiseen historiaan – masuuni on nyt 200-vuotias

Uusimaa-viikon karkkilalaisena tapahtuma järjestettiin maanantaina useiden tahojen yhteistyönä Karkkilan keskustassa vuolaasti virtaavan veden äärellä mahdollisuus tutustua Karkkilan rautaiseen historiaan ja saada ympäristötietoutta monista näkökulmista.

Lapsiperheetkin oli huomioitu monin tavoin; tarjolla oli muun muassa satuhetkiä ja varjoteatteria.

Karkkilan museonjohtaja Tommi Kuutsa esitteli muutaman tunnin ajan kosken partaalla sijaitsevaa Högforsin kiilakivien avulla kuivamuurattua masuunia, jonka valmistumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta.

Takki- eli raakaraudan valmistaminen alkoi masuunissa vuonna 1823. Masuuni oli Högforsin ruukin ensimmäinen tuotantolaitos, jonka ympärille Karkkilan metalliteollisuus kehittyi.

– Masuunissa käytettiin raudan raaka-aineena Kulonsuonmäen kaivoksesta louhittua vuorimalmia sekä Lopen ja Tammelan järvistä nostettua järvimalmia, Kuutsa kertoi ja esitteli samalla järvimalmin palasia.

Masuunin toiminta päättyi vuonna 1915. Harmaakivinen raunio oli pitkään muistomerkkinä tehtaan kupeessa, kunnes Museovirasto restauroi masuunin 1990-luvun lopulla nähtävyyskohteeksi.

Masuunin puuosat rakennettiin tällöin uudelleen, ja samalla palautettiin jokivarren vanhaa teollisuusmaisemaa. Restauroitu masuuni avattiin nykymuodossaan yleisölle vuonna 2000.

Masuunin tuntumassa oli siltapato, josta vesi juoksutettiin 27 metrin pituisen puisen rännin kautta masuunin kahdelle vesirattaalle. Toinen vesirattaista käytti malmin rouhinlaitetta ja malmin kuljetinta eli ”malmikoiraa”. Toinen vesiratas käytti palkeita, joiden avulla masuuniin lietsottiin malmin sulatuksessa tarvittava kuumuus.

Vesivoimaa tarvittiin myös Högforsin konepajassa, joka aloitti toimintansa vuonna 1842. Konepajan sorveja ja porakoneita käytti lähes seitsemän metrin läpimittainen vesiratas.

Sen pyörittämiseksi tarvittava vesivoima johdettiin masuunin padolta 42 metrin pituisen vesikourun kautta.

Konepajan ränni uusittiin 1850-luvulla 75 metrin pituiseksi.

Padon kautta ohjattiin vesivoimaa myös Högforsin putlaus- ja valssilaitokseen, jossa valmistettiin taottavaa kankirautaa.

Högforsin ruukissa siirryttiin sähkön aikakauteen vuonna 1897. Sähköä tuotettiin aluksi Karkkilan koskeen rakennetussa voimalaitoksessa, jota laajennettiin ja uudistettiin vuonna 1912.

Karkkilan kosken voima ei kuitenkaan riittänyt käyttämään Högforsin tuotantolaitoksia.

Masuunin ja konepajan vesikourut purettiin 1920-luvun lopulla. Masuunin pato oli muistitietojen mukaan viime vaiheessaan 1930- ja 1940-luvulla betonirakenteinen. Patoallas oli yksi tehtaalaisten käyttämistä uimapaikoista. Pato purettiin 1940-luvulla.

Karkkilassa ikänsä asunut valokuvaaja Henna Mitrunen oli ripustanut tapahtumaan kosken varrelle sarjan kuvia, joista avautui luonnon monimuotoisuus.

Mitrusen lapsuudenkoti – hänen kotinsa koko elämänsä ajan – sijaitsee Massakosken korttelissa.

Mitrunen on pitkäaikaisessa kotiseututyössään kuullut aikalaiskertomuksia muun muassa siitä miten jopa vanhasta sairaalasta laskettiin jätevedet suoraan jokeen.

Henna Mitrunen löysi aikoinaan vanhan artikkelin, jonka mukaan hänen isovanhempansa– muiden muassa – saivat pienen korvauksen kauppalalta, koska joen vettä ei voinut käyttää talousvetenä.

– Ilo on nyt suuri, kun vesi on jälleen puhdasta ja eri eläinlajit ovat jälleen löytäneet Karjaanjoen, tapahtuman koordinoinnista vastannut Henna Mitrunen iloitsi kuvakavalkadissaan.

Etusivulla nyt

Luetuimmat