Jatkosodan alkamisesta tuli viime kesäkuussa kuluneeksi 80 vuotta. Talvisodan alkamisesta tuli marraskuun lopulla kuluneeksi 82 vuotta. Sota-aika näkyi ja tuntui myös kotirintamalla.
Sodan poikkeusoloissa saivat alkunsa monet suuret muutokset, siksi onkin ollut tapana puhua ajasta "ennen sotia” ja ajasta "sotien jälkeen”.
Yksi muutosprosessi osui paikallishallintoon. Pyhäjärven kunnan ja Karkkilan kauppalan tehtävät lisääntyivät ja hallintobyrokratia paisui sodan vuoksi.
Tärkeimpiä tehtäviä olivat elintarvikkeiden säännöstelyn valvonta ja hoito sekä polttopuiden hankinta. Elintarvikekortit kirjoitettiin sotien aikana kauppalan ja kunnan virastoissa, ja kumpaankin kuntaan valittiin kansanhuolto- ja työvelvollisuuslautakunnat.
Kansanhuoltolautakunnista tuli todellisia hallintokeskuksia, joiden kautta tärkeät taloudelliset asiat kulkivat. Kunta saattoi myös määrätä teuraslihan pakko-otoista armeijan tarpeisiin.
Koska peruna oli ”kaiken alku ja loppu”, tehdas ja kauppala muokkasivat keväällä 1942 valmiiksi 14 hehtaaria perunamaata, josta vuokrattiin aarin palstoja.
Palstan haltijan oli määräpäivään mennessä istutettava, lannoitettava ja nostettava satonsa. Markkinoita ja toripäiviä ei saanut pitää, koska sen pelättiin avaavan uusia väyliä mustanpörssin kaupalle.
Omien sikojen pito sallittiin kauppalan alueella, mutta niiden teurastuksesta piti ilmoittaa. Lehmiäkin kauppalassa oli sota-aikana 191.
Kunnat valvoivat myös entistä tarkemmin rakennustoimintaa. Sota-aikana omakotitaloihin ei saanut rakentaa korkeita ullakoita, kohtuuttoman suuria ikkunapintoja, ulkoumia ja parvekkeita.
Heikon elintarviketilanteen vuoksi Karkkilasta lähetettiin lapsia Ruotsiin ja Tanskaan sotaa pakoon.
Jo talvisodan aikana 1 äiti ja 14 lasta lähetettiin Ruotsiin, jatkosodan ensimmäisenä talvena järjestettiin 21 lasta Tanskaan.
Keväällä 1942 Haukkamäen koulusta oli 18 oppilasta Tanskassa tai Ruotsissa
Valtion ja kuntien voimavarat olivat kuitenkin rajalliset, ja siksi vapaaehtoistyö sai suuren merkityksen. Aivan talvisodan alla perustettiin Karkkilan vapaan huollon keskus koordinoimaan huoltotyötä.
Pastori Lauri Sahin johtamaan toimikuntaa tulivat mukaan kauppala, seurakunta, martat, lotat, Maan turva, Osuusliike Tuki, työväenopisto, Högforsin tehdas, sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys ja sen naisjaosto.
Samanlainen huollon keskus perustettiin myös Pyhäjärvelle. Vapaan huollon toimintaa pyörittivät etupäässä naiset, jotka mm. ompelivat lumipukuja armeijan tarpeisiin.
Sota-aikaan kuuluivat myös talkoot. Niitä järjestettiin sekä omaehtoisesti että organisoidusti.
Talkoilla tehtiin mm. maataloustöitä. Hyvinkään Sanomissa kerrottiin kesällä 1944 seuraavaa: ”Heinänteko Karkkilassa ja U.l. Pyhäjärvellä on kutsunut työpiiriinsä melkeinpä kaikki kansalaiset paikkakunnalta.
Heinäniityillä ovat nyt paitsi varsinaista n.k. heinäväkeä, myös mm. poliisiviranomaiset nimismiestä myöten, suuri osa virastoväkeä ja yleensä talkoolaisia niin paljon kuin suinkin on voitu saada mukaan”.
Valtakunnallinen Suomen Talkoot ry perustettiin syyskuussa 1940. Sen toimintaa jatkettiin vuonna 1942 Suurtalkoot ry:n nimissä. Maa jaettiin useisiin talkoopiireihin, ja kuntiin nimettiin talkoopäälliköt.
Karkkilaan perustettiin osasto helmikuussa 1942. Talkoilla pyrittiin helpottamaan ennen kaikkea polttoainepulaa. Mottitalkoilla annettiin tehtäväksi hakata motti tai useampi halkoja.
Mottitalkoista sai merkin suorituksestaan. Rautaisen merkin sai yhden motin eli yhden kuutio hakkuusta, 4 motista hopeisen merkin, 16 motista kultaisen ja 48 motista suurkirveen.
Nuoria innostettiin osallistumaan omiin talkoisiin, mm. maatalouskerhotoimintaan sekä romun keruuseen.
Sota muutti naisten asemaa. Naisia tarvittiin työelämässä, järjestöissä ja hallinnossa. Myös Högforsin tehtaalle otettiin sotien aikana entistä enemmän naisia töihin, mm. konttoriin ja valimoon, jossa naiset mm. kaavasivat kranaatinkuorten muotteja ja tekivät keernoja.
Naisia oli jo ennen sotaa töissä tehtaalla, mutta silloin toisarvoisissa tehtävissä. Naimisissa olevien naisten palkkatyön myötä sota-aikana aloitettiin myös lasten päivähoito.
Kulut maksoivat tehdas ja kauppala puoliksi. Päivähoidossa kävi toista sataa lasta.
Jatkosodan aikana vakiintui myös neuvola ja muu lapsiin ja naisiin liittynyt terveydenhuolto, esimerkiksi terveyssisaren ja kätilön palkkaan saatiin valtionapua.
Karkkilaan perustettiin jatkosodan aikana kaksi ilmasuojelukomppaniaa. Komppaniat koottiin nostomiehistä ja työnsä puolesta rintamapalveluksesta vapautetuista reserviläisistä.
Ikärakenne 16-65-vuotiaita. IS-157 eli Högforsin komppanian kokoontumispaikka oli tehtaan seuratalo.
Komppania oli jaettu neljään joukkueeseen, joissa jokaisessa oli 30 miestä. Komppanioille jaettu eri tehtäviä, kuten vartiointi, ensiapu ja palontorjunta.
Kotirintamalla toimineiden lottien tehtävänä oli mm. muonitus sekä ilmavalvonta.
Sota-ajan Karkkilassa toimi vuosina 1941-1944 vankileiri, jossa oli enimmillään 150 vankia.
Sotavankien tehtävänä oli polttoturpeen nosto Högforsin tehtaan lämpölaitosta ja emalilaitosta varten. Osa vangeista oli myös töissä paikkakunnan maataloissa.
2
