Draamakomedian keskiössä pikkukaupungin teinit – Kuplaa kuvataan Karkkilassa

Ohjaaja Aleksi Salmenperän uuden Kupla -elokuvan pääroolia, 16-vuotiasta Eveliinaa, esittää Stella Leppikorpi. Elina Tuomi

Elina Tuomi

Aleksi Salmenperän uutta Kupla -elokuvaa on kuvattu Karkkilassa helmikuussa ja ne jatkuvat maaliskuun alkuun asti. Kuvaukset ovat näkyneet Karkkilan katukuvassa, torilla, keskuspuiston ympäristössä, kaduilla ja omakotialueilla. Lisäksi konepajahallilla on ollut studio, jonne on lavastettu sisätiloja.

Karkkilalaiset ovat päässeet myös osallistumaan elokuvan tekoon, sillä avustajia on tarvittu. Mukana on ollut muun muassa paikallinen ukuleleorkesteri, harrastajateatterilaisia ja muita asiasta kiinnostuneita, joita on houkuteltu mukaan eri kanavien kautta. Nuorisoa kuulutettiin mukaan jopa Wilma-viesitillä.

Elokuva on draamakomedia 16-vuotiaasta Eveliinasta ja hänen perheestään. Pääosissa Eveliinana nähdään Stella Leppikorpi, perheen vanhempia esittävät Tommi Korpela ja Minna Haapkylä, joka myös tuottaa elokuvan.

Elokuvan käsikirjoitus on Salmenperän ja Reeta Ruotsalaisen.

Elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperä on asunut perheineen Karkkilassa jo 15 vuotta.

–  Ajattelin sijoittaa elokuvan johokin pikkukaupunkiin, kirjottaessa ajattelin sen Karkkilaan, Salmenperä kertoo.

Väsyttää, mutta tosi kivaa oli.

– Teinien maailman kuvaaminen kiinnosti myös, sillä omat lapset ovat sen ikäisiä.

Kuvauspaikat löytyivätkin yllättävän helposti. Apuna oli muun muassa Karkkilasta kotoisin oleva Laura Peura, jonka idea oli viedä kuvaukset muun muassa vanhalle ala-asteelleen, Ahmoon entiselle koululle.

Kuvaukset alkoivat kolme päivää suunniteltua myöhemmin, sillä työryhmässä oli korona-altistus, mutta muuten ensimmäinen kuvausviikko sujui hyvin. Säätkin olivat kuvien kannalta upeat, mutta työryhmälle vähän haastavat.

– Näyttelijät palelevat, kun heille ei voi hirveästi vaatteita laittaa, mutta kuvissa tämä talvi näyttää hyvältä.

Varasuunnitelmaa Etelä-Suomen lumettomalle talvelle ei kuitenkaan ollut, vaan sillä olisi menty, mitä oli tarjolla.

– Olisi ollut vaan vähän synkempää, jos lunta ei olisi.

Avustajia elokuvaan on Salmenperän mukaan löytynyt mukavasti, vaikka korona heitä onkin vähän karsinut. Korona on myös tehnyt budjettiin lisäkustannuksia.

– Korona tuntuu tuotannossa rahallisesti, se on teettänyt lisää työtä. Epävarmuutta se tuo myös, jos joku sairastuu.

Karkkilalaiset ovat antaneet elokuvan tekijöille kuvausrauhan, mutta ovat olleet myös erittäin avuliaita.

– Tuntemattomatkin ihmiset ovat tarjonneet apuaan, yhteishenki on ollut hyvä. On hienoa kun halutaan auttaa, Salmenperä kiittelee.

Elokuvan on tarkoitus tulla ensi-iltaan ensi joulun alla.

Susanna Siivonen oli viime tiistaina ensimmäistä kertaa avustajana elokuvassa, kun hän oli mukana Karkkilassa Club Arenassa kuvatussa karaoke -kohtauksessa. Myöhäisiltaan sijoitetut kuvaukset venähtivät vähän suunniteltua pidemmäksi, mutta innokkaat avustajat olivat valmiit jäämään kuvausten loppuun, vaikka päivä ehti vaihtua seuraavan puolelle.

– Väsyttää, mutta tosi kivaa oli, Siivonen totesi keskiviikkoaamuna.

– Oli mielenkiintoista seurata kuinka elokuvaa tehdään, miten monta kertaa ja monelta eri kantilta yksi kohtaus tehdään. Useista palasista se koostuu.

Karkkilasta kotoisin oleva, mutta tällä hetkellä Hyvinkäällä asuva Siivonen harrastaa edelleen teatteria Karkkilassa ja pääsi elokuvaan mukaan sitä kautta.

-Suosittelen avustajaksi lähtemistä, se oli kiva kokemus. Oli hyvä nähdä miten paljon väkeä on mukana elokuvan kuvauksissa.

Avustajat ohjeistettiin paikoillensa hyvin, apulaisohjaaja Sameli Muurimäki huolehti jokaiselle paikan ja antoi heille toimintaohjeet, jotta Salmenperä sai rauhassa ohjata näyttelijöitä.

– Karaokebaarin pöydässä piti vähän improvisoida mitä tekee, siitä ei ohjeita annettu. Siinä sitten join ”olutta” ja lueskelin lehteä.

Avustajille oli laitettu pöytiin rekvisiittaa joka helpotti luontevaa olemista, oli karaokelistoja ja -lappuja täytettäväksi, sudoku-lehtiä ja juomia, jotka olivat enimmäkseen värjättyä vettä.

Myös koronaturvallisuus oli huomioitu avustajien kesken, kaveriporukoita sijoitettiin samaan pöytään, niihinkin hyvin väljästi, maskinkäyttöä edellytettiin aina kun kamera ei käynyt ja käsidesiä oli tarjolla. Avustajille oli myös kahvia, teetä ja pientä purtavaa, joita sai nauttia kuvaustauoilla.

-Aika meni kuvauksissa todella nopeasti, olimme siellä lopulta kuusi tuntia, Siivonen hämmästeli.

Kommentoi